[huge_it_share] 360 panorama & Valoparta Euroopankiertueella - 360 Panorama

360 panorama ja Valoparta suuntaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Lähdemme kahden miehen voimin, Valoparran Kari Kolan ja 360panoraman “minun” Rami Saarikorpi kanssa reissulle jonka aikana kuvataan kaikki mahdolliset merkittävät matkailukoheet ja nähtävyydet. Reissu on kaksiosainen,  ensimmäinen on nyt ja toinen syksymmällä. Kuvaamme kohteita liittyen kansainvälistymiseen ja tämä on alku huomattavasti suuremmalle kokonaisuudelle. Pidämme reissublogia joka aloitetaan jo nyt, muutamaa viikkoa aikaisemmin, että kaikki halukkaat pääsevät heti alusta asti mukaan seuraamaan hommien kulkua. Lisäämme tänne kuvia ja 360 panoraamoja ja kaikenlaista muuta mitä yli 7000 kilometrin aikana voi tapahtua ( ja tapahtuu ;).

Tämä ensimmäinen reissu pitää sisällään seuraavat kaupungit ja kohteet (HUOM. alkuperäinen suunnitelma ja lopussa toteutunut reissu): Budapest, Magyarország. Bratislava, Slovakia. Wien, Itävalta. Maribor, Slovenia. Venetsia, Rooma, Pisa, Milano, Italia. TÄSSÄ googlemaps -linkki reissukarttaan.

Päivitämme reissublogia WordPressiin.  Lisää linkki suosikkeihisi ja muista katsella aika-ajoin, ensimmäinen reissu ajoittuu välille 19.6-1.7 mutta jälkikäteen tulee vielä paljon tavaraa, joten ei kannata heti 1.7 hukata tätä paikkaa…

Kuvia reissusnpäältä voi seurailla TÄÄLTÄ

PÄIVÄ 1 (19.6.12)

Joensuu – Tampere – Budapest

Kuten arvata saattaa, niin kaksi väsynyttä taiteilijaa (oman alan taiteilijaa) joilla ollut suhteellisen rankka viikko saada kaikki hommat “päätökseen” ennen lomalle (töihin) lähtöä, oli menomatka pakulla Tampereelle Joensuusta suhteellisen rankka. Kummatkin ajeli vuorotellen, ja kummatkin nukahteli rattiin vuorotellen 🙂 Pirkkalan lentokentälle päästyämme otimme reissun ekat oluet ja toivottelimme hyvää matkaa. Koneeseen päästyämme, nukahdimme samantien. Itse muistan noususta noin 200 metriä. Heräsin koneessa hirmuiseen älämölöön, joka tuli melkein vieressämme matkustavasta vasta naineesta pariskunnasta. n. 55 iässä olevat henkilöt kun juttelivat mukavia koko koneelle “vittu mä missään vieraissa oo käyny” kävi koko koneen henkilökunta kertomassa heille, että nyt pitäisi istua paikalla turvavöissä kun kone on ilmassa. No! Sepäs oli hyvä homma, kaikki matkustajat saivat taas 5 min rauhan, kunnes toinen heistä päättikin lähteä. Siis mitä? minne? Ryanairin ulkovessa on kyllä näissä tapauksissa mukava ja erittäin suositeltava, mutta sinnekkään pääsyä ei ollut, joten noin tunnin verran jouduimme väkisin valvomaan ja katselemaan hommaa.

Kentälle päästyämme ajattelimme, että otamme bussin keskustaan ja siitä sitten hotellia etsimään, mutta päädyimme lopulta taxiin joka ajeli 60 alueella 120/kmh keskustaa kohti (kuski paikallaan). Keskustassa sitten kamat kantoon ja seikkailemaan. Eli tällöin kello oli n. 22.00 Suomen aikaa, ja hotelli löytyi noin 02.00 samaa Suomen aikaa, muutaman terassin ja jutusteluhetken jälkeen.

PÄIVÄ 2 (20.6.12)


Käppäilimme ensimmäisenä aamiaiselle paikalliseen katukahvilaan ja totesimme,

että viileämpääkin voisi olla (varjossa 30). Aamiaisen jälkeen katselemaan Budapestin vanhoja paikkoja ja läjä kuvia sieltä. (360 panoraama näköalapaikalta) Kari lähti Ljubljanaan ja minä jäin kuvailemaan Budapestiä. Tällä on kyllä paljon kuvaajalle hommia ja jokainen kohde olisi kuvatta täälläkin kahteen kertaan, että tulee hyvä (illalla ja päivällä). Kuumuus oli todella mahtava. Käppäilin pääasialliset 5 kuvauspaikkaa läpi (osaan metrolla) ja illalla hotellille päästyäni huomasin aikamoiset rusketusraidat, joten aurinkorasvan hakuun joutuu seuraavana päivänä. Paikka on kyllä käymisen arvoinen, mutta enempää kuin kolme päivää ei kannata varata, ellei sitten ole kirjoittamassa jotakin tutkielmaa yms. ko paikasta.

BUDAPEST 360 kokonaisuus

Samasta paikasta löytyy linkki iPadille ja Phonelle…

PÄIVÄ 3 (21.6.12)

Heräsin ilman kelloa n. 6.30 Suomen aikaa ja ajattelin, että nyt lähden ajoissa Wieniin, niin kerkiä kuvailla kaiken tänä päivänä ilman sadetta (kun oli luvattu seuraavalle päiväle moista) Mutta kuinkas kävikään!?

Mielettömän hienot seikkailut taas tälle päivälle! Menin aamulla Budapestissä juna-aseman lipputoimistoon ja ostin lipun Wieniin. Kassaneiti ohjasi minut raiteille kahdeksan klo 09.10 lähtevään junaan ja minähän tietysti uskoin ja hyppäsin ko. junaan. Konnari tuli noin puolivälissä matkaa kyselemään matkalippua ja ihmetteli että mihin ihmeeseen minä oikein olin menossa. No Wieniin tietysti, mutta ko. juna olikin menossa aivan päinvastaiseen suuntaan. Eli just ennen Venäjän rajaa hyppäsin taas pois junasta ja uuteen junaan takasin Budapestiin, jossa sitten kävin toteamassa kassaneitiä (kun aikaa oli), niin Neiti pahoitteli tapahtunutta ja totesi, että huomasi virheen juuri kun juna olin jo lähtenyt. No ei se mitään, muutaman junaseikkailun jälkeen ollaan sitten Wienissä ja muuta eroa ei aikaisempaan ole kuin että Eurot toimii (ainakin vielä) ja paikkahan on tietysti suhteellisen hieno. Tosin ukkosmyrsky on tuloillaan, niin hyppään aamulla Bratislavan junaan, josko siellä olis parempi keli.

360 panoraamakokonaisuus ei sisällä tästä kohteesta muuta kuin  Stephansdomin eli Pyhän Tapanin katedraalin. Se on yksi Keski-Euroopan huomattavimpia goottilaisia katedraaleja, jonka 136-metrinen terävä torni näkyy yli Wienin.

Wien 360 kokonaisuus

PÄIVÄ 4 (22.6.12)

No niin, ei mennyt ihan kirjoitusten mukaisesti, eli Bratislava vaihtui sitten Graziin. Bratislava on ihan Wienin vieressä ja sääennuste sinne oli tietysti sama, joten ajattelin suunnata hiukan alemmaksi paremman sään toivossa. Ja kyllä kannatti! Edellisenä iltana Wieniin saapuessani oli 35 astetta ja aamulla herätessä enää 15 astetta, eli paikallisilla termeillä luokiteltuna (talvi) mutta minusta se tuntui hyvälle! 🙂 Grazissa 30 ja mahtavasti kuvattavaa! Mieletön paikka. Nimen omaan linna-alue, joka nouseen koko kaupungin päälle ja on nähtävissä kaikkialta. Sain kerrankin sellaisia kuvia, mitä, olen unissani nähyt kuvaavani. Kaikenlaista sitä valokuvaaja joutuu unissaan katselemaan.

Tapasin Grazin linnan alapuolella baaria pitävän vanhemman Herrasmiehen, joka osasi kertoa minulle paikan historiasta vaikka mitä. Miehen pitämä kapakka on koko kaupungin vanhin rakennus ja tottahan sellainen piti kuvata ulkoa ja sisältä. Sain sähköpostiosoitteen jonne voin sitten ko. Herralle laittaa linkkiä ja hän oli ihan innoissaan kun pääsee katselemaan ravintolaansa minun näkemältäni kantilta. (itse kyllä katselisin livenä) tai no, juomat on helpompaa nauttia niin.


Grazin kukkulan päällä olevaan linnaan johtavat rappuset ovat toisen maailmansodan aikaan Venäläissotavankien toimesta rakennetut. Rappusia ja erilaisia reittejä huipulle on todella monia, mutta nykyään huipulle pääsee hissilläkin. (kuten minä) Tepastelin kyllä alas rappuset ja meinasin eksyäkkin muutamaan otteeseen, mutta kyllä kannatti hikoilla tässä paikassa. Ylhäällä olevat laajat alueet tarjoavat mukavat oltavat kaikenlaiseen, lukemisesta piknikin pitämiseen. Ravintoloista saa kelpo ruokaa ja huokeilla hinnoilla.

Tämä on ehdoton nähtävyys kaikille matkailijoille täällä suunnalla.

Graz 360 kokonaisuus

PÄIVÄ 5 (23.6.12)

Minun oli tarkoitus mennä kuvaamaan Kari Kolan ja hänen kolleekoiden rakentamaa valo/mystiikkafestivaalia vasta huomenna, mutta otin päivän varaslähdön ja suuntasin Ljubljanaan Sloveniaan. Tämä kyllä kannatti, mutta ihan ongelmitta se ei onnistunut taaskaan! Ylläri 🙂 Kävin ostamassa Grazin asemalta lipun ja myyjä ilmoitti että juna on hiukan myöhässä, joten kerkiäisin vielä hyvin ihan kohta lähtevään junaan. Joten, kiirehdin lähtölaiturille, mutta jostakin syystä menin väärälle laiturille ja näin onnistuin myöhästymään myöhässä olevasta junasta. No ei se mitään, kun seuraava lähtisi jo kolmen tunnin päästä.

Vihdoin perille päästyäni Ljiubljanaan ja asemalta ihmisten ilmoille, oli näkymä varsin outo. Ei missään ketään, ei edes Karia vastassa kuten olimme sopineet. Näkymät ensisilmäyksellä olivat aika kaaottiset. Ränsistyneitä taloja ja jotenkin todella ryvettynyt kaupunki. Mutta vihdoin Kari tuli vastaan ja pääsimme lähtemään keskustaa kohti. Keskusta ja lähialueet ovat jotakin aivan käsittämätöntä! Paikka on todella idyllinen, ihmiset mukavia ja täysin autoton rännikujamainen sokkelo on kyllä tähän astisista paikoista hienoin mitä olen missään nähnyt. Ilmapiiri on todella rauhallinen ja jotenkin voi aistia paikan ja ihmisten kiireettömyyden. Täällä ihmisillä ei tunnu olevan mitään kiirettä minnekkään ja tämä samainen olotila oli jo tarttunut Kariin, joka selittää hänen myöhästymisensä asemalta. Tästä kaupungista puuttuu suurkaupunkien kaaottinen turistivilinä ja jatkuva autojen tööttäily.

Illalla lähdimme Karin muutaman tutun kanssa oluelle paikallisiin nimenomaan paikallisten tiedossa oleviin ja suosimiin paikkoihin.

Täällä on sellainen mesta mitä ei missään muualla maailmassa voi olla. Aivan uskomaton paikka. Kaiken maailman kansallisuuksien sekoitus yhdessä paikassa. Jazzia, halpaa olutta, hyvää ruokaa, muutama irrallaan kuljeksiva koira, joita kaikki paikalla olevat kutsuivat nimellä ja rapsuttelivat.  Kyselin porukkamme paikallisilta, että miten tällainen paikka on syntynyt yms. Mutta he eivät osanneet sanoa. Kysyin myös, että koska paikka sulkeutuu, niin ei he sitäkään tienneet. Joskus olivat yrittäneet olla paikalla ns. valomerkkiin asti, mutta sellaista ei kuulemma koskaan tullut. Kiipeilytelineitä, pöytiä hujanhajan joka paikassa, erilaisia ei istumiseen tarkoitettuja paikkoja ja jokaisessa istumassa porukkaa. Wc:t olivat myös suhteellisen eksoottiset. Kaksi ei kiinni menevää ovea ja reikä lattiassa. Tai siis maassa, lattioita täällä ei ole missään, koska koko mesta on rakentunut hylättyjen rakennusten keskelle. Mahtavuutta! Mutta nyt lähden kuvaamaan kahta paikallisesti merkittävintä kohdetta ja illalla herra Kolan ja kumppaneiden rakentamaa valo & äänispektaakkelia jossa tulee kuulemma olemaan tuhansia ihmisiä ja aivan järjetön meininki. Tästä lisää huomenna jos selviän ehjänä takaisin.

Ljubljana 360 kokonaisuus

PÄIVÄ 6 (24.6.12)

Ensimmäinen kuvauskohde on Ljbljanan linna. Varsin hieno ja mielenkiintoinen kohde joka sijaitsee keskellä kaupunkia korkealla kukkulalla (kuten 360 panoraamasta voi huomata) kuvat tulossa myöhemmin. Se on rakennettu 1400 luvulla, mutta suurin osa sen nykuisistä rakennuksista on valmistunut 1500 ja 600 luvuilla. Linnan puistot ja alue ovat laajat ja ihmisiä on joka paikassa. Osa pitää leiriä vilttien päällä nautiskellen viiniä ja jotain pikkupurtavaa, osa lueskelee kirjaa ja osa muuten vain makailee. Eli meininki on juurikin se rauhallisuus ja kiireettömyys.

Toisena kuvauskohteena on keskustan. Joki ja sillat. Nämä kummatkin kohteet pitäisi kuvata ehdottomasti päiväs ja ilta-aikaan jolloin tunnelma muuttuu niin mystiseksi, että ei sitä voi tekstin eikä kunnolla edes kuvien välityksellä kertoa.

Tässä kuvat PÄIVÄLLÄ ja TÄSSÄ illalla (tulossa)


Red Party. Tämäpä oli hauska ja varsin massiivinen kokemus. Halliin oli

tuotu 2 kappaletta Ferrarin F1 autoja (koska ne ovat punaisia) Redbull oli tietysti nimensä takia mukana, paljon punaisia ilmapalloja, päivänvarjoja, varikkotyttöjä, Carilloa yms yms punaista. 

Eli kaikki nimensä mukaan on rakennettu punaisen ympärille. Tein paikasta 360 dokumentaation ja nyt kuvat lähtevät sitten järjestäville tahoille ja heidän kauttaa mukana ollelille tahoille, joten saa nähdä mitä tapahtuu. Bileet itsessään kestivät aamu kuuteen jolloin suomalaiset karvanaamat (me) olimme jo kiltisti unilla.

PÄIVÄ 7 (25.6.12)

Vuokrasimme auton Europ Car toimistosta ja lähdimme ajelemaan Mariboriin. Aluksi paikallisten hurjat taxikyydit antoivat osviittaa tulevasta matkan taittamisesta, mutta onneksi tälle päivälle oli määrätty kansallinen juhlapyhä ja liikenne oli leppoisaa ja suhteellisen hiljaista. Heti kaupungista ulospäästyämme yllätyimme positiivisesti 130 kmh rajoituksella merkitystä motarista. Allamme oli 1,4L Ford, joten pääsimme ottamaan kulkuneuvosta kaiken irti. Aluksi ajelimme tietysti lainkuuliaisina Suomalaisina nopeusrajoitusten mukaisesti, mutta hetken kuluttua selvisi, että nopeusrajoitukset ovat vain viitteellisiä ja jopa paikalliset bussit pyrkivät ohitsemme, joten matka rupesi taittumaan huomattavasti nopeammin, kuin olimme arvelleet.

Aluksi olimme sitä mieltä että kuljemme koko reissun junilla paikasta toiseen, mutta onneksi otimme auton, sillä nyt pääsimme tutustumaan sellaisiinkin paikkoihin minne junilla ei pääse. Ensimmäisenä ennen Mariboria vastaamme tuli linnanähtävyys ja olimme ajelleet jo tovin ja päätimme pysähtyä kahville. Linna on Ljubljanski grad.

Matkamme jatkui kohti Mariboria ja aika leppoisalla vauhdilla. Tietulleja oli muutamia matkalla, mutta ne on suunniteltu suhteellisen nopeaan läpiajamiseen, joten sekään ei matkaajaa haittaa. Päästyämme perille alkoi pikkuisen sataa, joten ajattelimme haukata lounasta ja odotella sateen loppua. Lounaan jälkeen sade oli vain yltynyt ja loppua ei näkynyt, joten tämän paikan kuvaukset jäivät väliin ja lähdimme ajelemaan Karin Slovenialaisen tutun neuvomana kohti Baska Vodaa, joka oli kuulemma aivan uskomaton ranta. Matkalla kuvasimme mm. TÄMÄN (kuva tulossa) 360 panoraaman näköalapaikalta.

Aika pirun hieno näkymä! Matkan jatkuessa vastaamme alkoi tulla aivan mieletön autojono. Arviomme mukaan välillä kokonaan pysähtelevä jono oli noin 150 kilometrin mittainen. Arvelimme että tämä johtui pyhien päättymisestä ja jengi ajelee kohti kaupunkeja rantalomilta.

Päästyämme perille huomasimmekin olevamme Baskassa, eikä Baska Vodassa joka olikin pari sataa kilsaa ylempänä, joten emme enää tälle päivää jaksaneet lähteä ajelemaan vaan vuokrasimme kämpän (jossa taas yllättäen oli parisänky) ja veimme kamat jemmaan ja suuntasimme rannalle syömään. Käsittämättömän hyvää kalaruokaa oli tarjolla ja todella huokeilla hinnoilla.

PÄIVÄ 8 (26.6.12)

Herättyämme ilmaistoimattomasta huoneestamme oli ajatus ilmastoidulla autolla ajelemiselle kyllä enemmän kuin tervetullut. Jatkoimme matkaamme kohti Rovinjaa. Matkan tekemiselle oli 2 vaihtoehtoa. Joko kiertää pohjoispuolelta motaria pitkin ja matkaan menisi n. 1,5 tuntia, tai sitten ajaa yhden saaren kautta kahdella lautalla ja tämähän on tietenkin se leppoisampi muoto jonka valitsimme. Tosin tämä matka kesti kaikenkaikkiaan 6 tuntia, joten emme suosittele kiireisille matkailijoille. Mutta jos lautalla menette, on näkymät merellä varsin kivat.

Pistäydyimme matkalla ensimmäisen lauttamatkanpäätteeksi saaren eteläosassa sijaitsevalla retkeilyalueella lounaalla ja totesimme, että tässä oli koko reissun paras eväs!

Pääsimme perille Rovinjaan ja nyt oli taas edessä yöpaikan etsintä. Eli, kuten varmaan jo huomasitte, emme varanneet mitään etukäteen. Matkalaukut (2 reppua ja yksi pikkuinen veska) eivät sisältäneet kuin tekniikkaa, passit, lompakot ja muutamat vaihtokamat. Eli tämä reissu poikkeaa valmislomamatkojen tarjoamista jutuista. Tällaiselle reissulle ei yksinkertaisesti voi lähteä matkalaukkujen ja painavien muiden kantamusten kanssa. Jos jotakin tarvitaan, heitetään edelliset pois ja ostetaan uutta tai pestään päällä olevaa. Jos kuka ei ole tällaista ennen kokeillut, vaan ostanut vain valmispaketteja, niin suosittelen lämpimästi! Itse en henkilökohtaisesti enää halua lähteä minnekkän valmisjuttuihin, tosin, en muutenkaan viihdy yhdessä paikassa kauaa, joten maiseman on vaihduttava.

Vihdoin ystävämme Google ohjasi meidät paikkaan nimeltä Villa Markiz. Aikamme seikkailtuamme ja paikallisilta kysellen löysimme perille. Paikka, kuten koko kohde näyttää ulkoa päin varsin askeettiselle ja juurikin sille mille kroatiassa ja muissa tämän tyyppisissä paikoissa näyttää, mutta luvassa olis kyllä aikamoinen yllätys!

Pääsimme Villa Markizin ovelle kun meitä tuli vastaan erittän viehättävä ja ystävällinen nainen joka ensimmäisenä antoi kummallekkin käsipäivää ja oletti meidän olevan Herrat Kola ja Saarikorpi. No oikeaan osoitteeseen siis tultiin. Neiti kertoi meille ensimmäisenä että huoneisto jonka olemme varanneet ei sijaitse tämän oven takana vaan tässä vieressä. Hetken jo säikähdin, että mihinkähän “luukkuun” herrat Kola ja Saarikorpi nyt joutuvat. Huoneisto tosiaankin oli vieressä, noin kuuden metrin päässä oli ovi ja kun se avautui oli yllätys kyllä täydellinen. Odotin että huone tai huoneisto olisi samaa luokkaa kuin aikaisemmat ja ne missä nyt muutenkin lomalla ollessa ollaan, eli ihan tavallinen hotellihuone. Tämä oli kuitenkin viimeistä piirtoa myöten tehty ja erittäin kalliilla maulla sisustettu. Neiti esitteli meille olohuoneen ja kaikki sähköhärpäkkeet, tv, ilmastointi, radio, wlan, uunit, liedet yms yms. Pesuhuone, makuuhuone ja terassi olivat samaa sisustussuuntaa noudattavia. Aivan luksusta siihen mitä odotimme.

Kuten 360 kuvasta näkyy, jälleen herrat Kola ja Saarikorpi majoittuivat parivuoteessa, mutta ei haittaa. 🙂

Kun olimme saaneet kamat huoneeseen, menin näppäilemään konetta terassille ja tein muutamia panoraamoja joita on kertynyt kyllä niin paljon, että menee vielä kauan ennenkö kaiken saa julkaistua. Yhtä kuvaa pyöritellessäni tuli hotellin neiti sauhuttelemaan kaverikseni ja juttelimme niitä näitä kunnes hän huomasi panoraaman mitä näytölläni pyörittelin. Saman tien hän innostui ja sanoi että heidän johtajallaan on näille tarvetta täällä ja Thaimaassa. Juttelimme pitkään kuvaamisesta, heidän hotelliprojekteista ja paljon paljon muusta. Lopulta hän pyysi meidät illalla kymmenen aikoihin käymään ja voisimme jutella heidän kuvatarpeistaan lisää ja hän halusi maistattaa meille itse tekemäänsä punaviinipohjaista juomaa. No tottakai sellainen kahdelle Suomalaiselle karvanaamalle käy!

Tapasimme sovitusti klo 22.00 ja neiti oli laittanut kaksi viinilasia valmiiksi ja ei muutakun maistelemaan. Juoma oli kyllä todella hyvää. Hiukan makeaa. Kyselimme että mitä siinä on ja miten se on tehty. Resepti on kuulemma tarkkoine ohjeineen salainen, mutta mustaherukkaa, punaviiniä, paikallista rommia ja jotakin likööriä se sisältää. Mustaherukoita keitellään hieman ja sitten niitä liotetaan pitkään jonka jälkeen aineet sekoitetaan, mutta tuo tieto kuulemma ei meitä auta vielä saamaan valmista tavaraa. Mustaherukoita oli juomassa todella paljon. Herra Kola totesikin, että “onpas mukavan makuisia mustaherukoita” Voin kertoa, että totesi varmasti viimeisen kerran! Tästä lisää seuraavan päivän kirjoituksissa.

Panoraamakokonaisuudessa on vain muutama kuva. Lauttamatkalta, eräältä näköalapaikalta, hotellihuoneestamme ja Rovinjan kukkulalla sijaitsevat kirkon edustalta.

Rovinj 360 kokonaisuus

PÄIVÄ 9 (27.6.12)

Lähtiessämme oli viehättävä neiti odottamassa meitä hotellin pääoven edessä ja halasi kummatkin maan tavalla ja toivotti hyvää matkaa ja lupasi olla yhteydessä meihin. Kuten kuvasta näkyy, oli aamunkymä parkkipaikaltamme hottellin suuntaan varsin leppoisa. Aikainen aamulähtö Sloveniaan ja auton palautus Porto Roziin klo 9.30 mennessä näytti hieman mahdottomalta. Ensin seikkailimme sokkeloisessa Rovnjssa tovin, ennekuin löysimme autolle. Vuokraautoissa kun on vielä oltava täysi tankki palauttaessa, jouduimme pysähtymään motarin varrelle tankkaamaan. Tämä olikin hyvä tilaisuus samalla siivota reissuroekat kulkupelistä ja Kari pääsi samalla “sylkemään” eilisiä mustaherukoita pois 🙂 Siitä se uusi päivä taas lähtee.

Porto Roziin päästyämme ja uudelleen tankattuamme auton (kun oli kuulemma vajaa) Sain mahtumaan kokonaiset 2,1L lisää tankkiin, oli aika vajaa, en vaan tiedä miten sen näkee viisarista, lähdimme läheiselle rannalle aamiaiselle (Rami: 2 kuppia kahvia Kari: tunti meressä) näillä eväillä ajelimme parilla eri bussilla Triesteen josta junalla Mestreen. Tarkoituksemme oli mennä Venetsiaan vielä illalla, mutta edellispäivän rankan päiväajon ja illan marjamehujen jälkeen päätimme viettää rauhallisen illan Mestressä ja mennä Venetsiaan vasta aamulla.

Otimme hotellihuoneen Mestren junaasemaa vastapäätäolevasta pikkuhotellista, jossa aikaisemminkin olen ollut ja josta on varsin kätevä lähteä taas asemalle. Kari lähti käymään kaupassa ja totesi takaisin tullessaan että nyt on suhteellisen vihainen mesta. Mennessään markettiin hän näki pistossa ryhmän paikallisia alan heppuja maistelemassa mistä väkevämpää. Poliisi parkkeerasi herrojen viereen ja eräs sai päänsä vetää housut alas ja pyllistää poliisille. No eihn sellaisesta täällä ainakaan kovin hyvää seuraa. Tuli 7 poliisiautoa lisää ja kaksi poliiseista mätki pampuilla oikein olan takaa pyllistelijää, ei pyllylle vaan päähän Eli joo, aika vihainen mesta on kyseessä. Tämän moni tietääkin, mutta Venetsiaan haluaville tiedoski. Jos olette menossa venetsiaan sen nähtävyyksien, viihtyvyyden, romanssin tai muun toivossa, ei fiilistä kannata tappaa asumalla Venetsian ulkopuolella. Tosin Venetsia on noin kolme kertaa kalliimpi paikka kuin sen ulkopuolella olevat alueet. Ulkopuolellakin pärjää ja me itseasiassa haluamme juurikin nähdä millaista on missäkin, on se sitten ko. paikan keskustassa tai ulkopuolella. Käytämme ns. vihaisuusilmausta 🙂 On vihaisia mestoja ja sitten taas ei. Mitkään aikaisemmat eivät olleet, tosin emme seikkailleet niillä alueilla missä viha piilee. Tiedämme kyllä kummatkin paljon matkustaneina, että jokaisessa kaupungissa sellainen on, mutta sinne meneminen ja sinne eksyminen on kaksi ihan eri juttua. Joka tapauksessa suosittelemme edelleen lämpimästi paikkoihin tutustumista omatoimisesti, mutta maalaisjärjellä varustettuna. Jos näytät turistilta, sinua kohdellaan sellaisena. Tämä tarkoittaa titä, että EI Vihaisissa mestoissa sinulta lypsetään rahat hinnoitelulla ja Vihaisissa mestoissa sinut ryöstetään. Paras keino tulla uhriksi on kävellä kartta kädessä ja näyttää turistilta. Toki paljon liittyy yleiseen hapitukseen, vaatetukseen ja muuhun olemukseen.

No joka tapauksessa emme pamputusepisodin antaneet meitä häiritä, vaan suuntasimme Mestren torille syömään. Aikaisemmin samaisella torilla käyneenä tiesin että siellä on hyvä tunnelma, ruoka ja tarjoilu. No nyt ei ollut. Kaikki aikaisemmin mainitsemani puuttuivat. Tämä johtuu tietenkin siitä että pääasiallinen turistikausi ei ollut vielä alkanut. Tai no jaa, olisi sen ruoan kai silti voinut tehdä maittavaksi ja palvelun nopeammaksi. ( istuimme 20 minuuttia pöydässä, kunnes kävin itse hakemassa tarjoilijalta ruokaistat ja kysyin, että saako täällä ruokaa) Johon tarjoilija totesi vain, että kyllä saa ja lupasi tulla ottamaan tilauksemme kohta. Ja tuli, mutta tuli 10 minuutin päästä. No en jaksa tästä nyt sen enempää kritisoida, jotenkin vain tottui erittäin nopeaan, ystävälliseen ja hyvään palveluun, etenkin Kroatialla ja Slovenjassa. Eli Venetsiaa tai ainakaan sen ulkopuolta emme suosittele kenellekkään.

Päivän 10 aloitamme siis Venetsian vierailulla, autonvuokrausepisodilla ja Pisaan ajelulla…

PÄIVÄ 10 (28.6.12)

Päivä alkoi taas varsin hyvin, kun sai kerrankin nukuttua (ilmastoinnin ansiosta). Huitaisimme aamiaisen, jota ei nyt voi kyllä millään kehua, mutta aamiaisen kuitenkin. Ja sitten alkoi auton metsästys. Ensin tietysti oletimme, tai siis minä oletin, että saamme auton Mesterestä, mutta kaikki 4 autoja vuokraavaa toimistoa olivat kaikki Venetsiassa. No ei se haitannut kun asuimme Mestren aseman vastapäätä olevassa hotelllissa ja näin junalle ei ollut matkaa kuin ylittää katu. Yritimme katsella asemalta lippuautomaattia, mutta lipputiskin jono oli ihan liian pitkä että siihen olisi viitsinyt jäädä ja automaatti ei jostakin syystä halunnut meille lippuja myydä, joten pomppasimme junaan silläkin riskillä, että joku tulisi lippuja kyselemään. Täällä jos jää kiinni ilman lippua matkustamisesta saa sakkoja 200€. No sakkoja ei tullut, mutta perille päästyämme jokaisesta autovuokraamosta kerrottiin meille, että autoja ei enää ole jäljellä ja jouduimme raahaamaan kamat mukanamme Venetsian keskustaan. Tämä nyt ei sinällään ollut ongelma, kun kamaa ei onneksi ollut paljoa mukana, mutta mielenkiintoista oli katsella miten isot ryhmät Kiinalaisia, Japanilaisia ja muiden maiden edustaja ryhmiä hilasivat mukanaan henkilöauton kokoisia matkalaukkuja ja kiroilivat Venetsian siltojen rappusissa. Joten vinkkinä, jos tänne aikoo tulla, ei kannata kauhean isoja kantamuksia olla mukana. Selvittelimme ensimmäisenä vesibussien aikataulut, hinnat ja määränpäät. Loppujenlopuksi päädyimme keskusaukiolle ja otimme kuvat, mitä olimme tulleet hakemaan. Kaiken tämän jälkeen palkitsimme itsemme lasillisilla olutta. Virhe! Olut täällä maksaa 4 kertaa enemmän kuin missään muualla euroopassa. Pienet lasilliset kustansivat 22€. Tälle emme enää voineet kuin nauraa. Pari yötä sitten ollessamme Ljubljanassa, maksoimme puolen litran oluista Jazzkadulla alle 2€. No tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Loppukaneettina Venetsiasta toteamme yhteen ääneen, että se on paikka jossa kannattaa käydä ja näkee varmasti paljon ja hienoja yksityiskohtia, mutta siinä se sitten onkin. Rakennukset ja pikkutarkat yksityiskohdat ovat mielettömiä ja niiden tekemiseen on oikeasti nähty joskus paljon vaivaa ja tämä tekee Venetsiasta käymisen arvoisen. Mutta jos ei halua tulla ryöstetyksi, kannattaa asua muualla. Oma mielipiteeni paikasta ja sen ilmapiiristä on se, että mystiikka ja ilmapiiri on luotu taidokkaiden yksityiskohtia kuvaavien valokuvien ja elokuvien kautta.

Tosin tällaisia pulunruokkijoita on Venetsian torit pullollaan. Nämä ovat kyllä valokuvaajille oivia kohteita testailla miten mallikuvaaminen onnistuu.

Venetsiaseikkailuiden jälkeen meidän oli tehtävä muutoksia suunnitelmiille, koska alunperin tarkoituksemme oli ajella Pisaan, mutta nyt se ei ollut mahdollista ja kun Mestrestäkään ei saanut autoja vuokralle, otimme junan Venetsiasta Veronaan. Veronasta löysimme taas tutun Europcar-toimiston ja heillä sattui olemaan yksi auto jäljellä. Tällä kertaa saimme allemme Fiiat Pandan. Varsin hassu kärry. 7000 kilsaa ajettu, eli aivan uusi, mutta mihinkään sillä ei kyllä nopeasti päässyt.

Koska reittisuunnitelmamme muuttui näin paljon, pätimme olla menemättä Pisaan ollenkaan ja ajelimme Veronan vieressä olevalle Gardajärven Torri Del Benecolle. Ja tämä kyllä kannatti! Heti perille päästyämme huomasimme että paikka on todella hienosti pidetty kuosissa viimeisintä piirtoa myöden. Kaikki pienetkin yksityiskohdat on todella hienosti hoidettu.


Ei mitään roskaa missään, ihmiset ystävällisiä ja mikä kummallisinta, kukaan paikallinen keneltä kyselimme, ei ollut eläissään nähnyt täällä Suomalaisia! Tämä todella yllätti ja saimme hienon tilaisuuden antaa heille ensikosketuksen arktiseen kansaamme. Heh, kuten kuvasta näkyy, niin kesälomalla oleva Joulupukki oli kyllä monille paikallisille ihmetys. Karin 13 vuotta kasvattama parta on koko matkan ajan ihmetyttänyt monia. Ihmiset ovat kysyneet, että kauanko tällaisen kasvattaminen on kestänyt? Miten tuollaisen saa? Onko kaikilla suomalaisilla tuollainen. jne jne. Joten näin sitä Suomea pikkuhiljaa tuodaan muiden Eurooppalaisten tietoisuuteen.

Söimme lounaaksi paikalliset pizzat ja kaverina isot oluet ja hintaa oli yhteensä vähemmän kuin Venetsian pikkuruisilla olutlasillisilla. Joten kyllä auton vuokraaminen ja ajeleminen sinne minne haluaa ja ennenkaikkea kaiken uuden etsiminen kannattaa. Suosittelemme tätä paikkaa todella lämpimästi.

360 Venetsia kokonaisuus

360 Gardajärvi

PÄIVÄ 11 (29.6.12)

Aamulla starttasimme Milanoon. Uuden automme mukana ei kuitenkaan tullut GPS:ää, joten seikkailu Milanon kokoisessa suurkaupungissa tulisi olemaan varsin mielenkiintoista. Kokonaisväkimäärä Milanon alueella on 3,7 miljoonaa, joka antaa hiukan käsitystä kaupungin koosta. Ohjelmassamme oli kuitenkin vain Milanon Katedraalin kuvaus (Duomo di Milano), joten emme uskoneet että sen löytäminen tulisi olemaan mikään ongelma. Ajelimme keskustaan seuraillen vain Centraal kylttejä, ja näin pääsimme juuri sinne minne halusimme, tekemättä yhtään ylimääräistä käännöstä. Tosin viimeiset n. kilometrin verran ajelimme paikallisen taxi, poliisi ja bussiliikenteen seassa ja huomasimme heti alkuun, että siellä ei tosiaan mitään muita autoja näkynyt, joten tiesimme joutuvamme ongelmiin jokatapauksessa, joten päätimme samalla hankkia ongelmia oikein kunnolla, ajamalla automme suoraan Katedraalin eteen. Tässä oli se hyvä puoli, että kuvien ottamiseen ei menisi kauaa. Kari jäi vartioimaan autoa ja minä juoksin kameran kanssa torilla nököttävän, aivan massiivisen ison Katedraalin etuosaan ja otin ekan kuvan, jonka jälkeen pikakävelyä Katedraalin kulmalle, josta saisi kuvattua sen kummatkin julkisivut samalla kertaa. Tämä Katedraali on Euroopan toiseksi suurin (Sevillassa on isompi) se on 157 metriä pitkä ja nielee 40.000 ihmistä sisälleen. Noista luvuista voi jo päätellä, että miten massiivisesta rakennelmasta on kyse. Sen rakentaminen on alkanyt 400 luvulla ja jos rakennuksen restaurointi lasketaan rakentamiseksi, ei se ikinä tule valmiiksi.

Juuri kun sain kuvat valmiiksi, Kari soitti, että nyt olis hiukan kiire lähteä. Poliisit olivat bonganneet automme ja toinen poliisesta oli aika “vihainen”. Poliisit olivat meinanneet laittaa renkaaseen samantien lukon ja auto jää siihen. Onneksi Kari oli osannut esittää asian siten, että olimme olleet pakotettuja ajamaan ko paikkaan, koska eksyimme. Kari esitteli meidät Englantilaisiksi turisteiksi, jolloin emme tuhoaisi vaivalla rakentamaamme Suomikuvaa tältä kiertueelta 😉 Saapuessani autolle, olivat poliisit juuri tallaamassa risteystä kohti josta olimme tulleet alueelle sisään, joten kurvasimme pois toista kautta, ilmeisesti jonkinlaiselta kävelyalueelta oikaisemalla ja näin pääsimme häviämään ihmis ja automassojen sekaan, ennenkö samaiset poliisit enää näkisivät meitä.

No se oli varsin pikainen vierailu yhdessä maailman suurimmista Katedraaleista, mutta tulipahan käytyä. Kuvien ottaminen ja koko vierailu kestivät noin 5 minuuttia. Olisihan tuolla voinut pidempäänkin katsella kaikkia yksityiskohtia mitä rakennelmasta löytyy, mutta jätämme sen ehkä seuraavalle reissulle.

Vihdoin löydettyämme takaisin autostraadalle kiihdytimme Fiat Pandan taas huippuunsa ja kohti Comojärvä. Comolle saavuttuamme, oli taas mielenkiintoista hypätä ilmastoidusta pikku Pandasta ulkona vallitsevaan helteeseen. Lämpötila varjossa 34°C, eli aivan liian kuuma meille. Tästä huolimatta suunnistimme lounaalle ja katselemaan paikkoja. Tämän jälkeen etsimme taas hotellin paikallisen info-pisteen avulla. Tälläkertaa saimme ison huoneiston jossa saimme ihan omat sängyt, tämä oli kiva pikkulisä.

Auringon laskettua lähdimme katselemaan paikallista iltaelämää ja tarjontaa. Ilma rupesi olemaan meille jo siedettävä, kun aurinko ei paahtanut ja leppoista tuulenvire kuivatteli hikikarpaloita. Yksi aika outo ilmiö paikassa oli. Kun aurinko laski tarpeeksi alas tuli jostakin aivan käsittämättömän paljon banaanikärpäsiä. Niitä oli ihan joka paikassa. Parhaimillaan olut tuopin ympärillä lasissa oli kiinni yli kolmekymmentä ja muutama lasissakin. Varsin kätevä nauttia iltapala samalla, näitä hönniäisiä tuli syötyä ihan tahtomattaan aika paljon. Muutamat tottumattomat turistit pitelivät kasvoillaan kangasliinoja ja osa oli jopa aidosti kauhuissaan ilmiön olemassaolosta. Mutta yhtä nopeasti kuin se oli alkanut, se myös loppui. Eli aurinko kun oli tippunut kokonaan, hävisivät hönniäiset. Ilmiö kesti noin puolitoista tuntia.

Vallitseva kuumuus oli edelleen aika kova ja oluen lipittäminen ei oikein tuntunut hyvältä, joten vaihdoimme viimeisen illan juomat gintonikkiin. Giniä tuntui tosin mahtuvan lasiin paljon enemmän kuin tonikkia. Liekkö paikallinen tapa!? Useamman tunnin ja muutaman GT:n jälkeen suunnistimme taas hottelihuoneen hyvältä tuntuvaan ilmastoituun viileyteen ja vaivuimme suunnilleen saman tien tiedottomaan tilaan.

Duomo Di Milani 360 panoraamat

Comojärvi 360 kokonaisuus

PÄIVÄ 12 (30.6.12)

Aamulla herätessä parasta oli edelleen viileys, ei niinkään suussa maistuva eilinen ilta. Aamiaisen jälkeen ajelimme Comojärven päähän, Bellagioon, jossa joimme kahvit ja tuoremehut (24€) eli oli kyllä osattu taas laittaa turistilisä varsin mahtavassa paikassa sijaitsevaan ravintolaan. Nappasimme kärjestä parit panoraamat ja matka jatkui Leccon kautta Bergamon kentälle.

Yllättävää kyllä, mutta auton palautus Europcarin toimistolle ja matka siitä kentälle sujui täysin ongelmitta. Kentällä pientä syötävää ja taxfree kauppojen hintojen ihmettelyä. Hinnat olivat noin tuplat verrattuna saman maan muuhun hintatasoon, eli turistien viimeiset hillot kerätään tässä pisteessä. Eli jos meinaa tuliaisia ostella, ei niiden hankkimista kannata tänne jättää.

Varsin hauska tapaus sattui kun päätin ottaa matkan päätteeksi ja lentokonettavarten unilääkkeeksi baarista viskin. Tiedustelin baarimikolta, että millaisia viskejä hänellä on. No baarimikko ei löytänyt noin 20 pullon joukosta viskiä, joten opastin hänelle että tuossa nyt ainakin on 5 vuotiasta mallasviskiä. Hinta tuli ilmeisesti aivan hatusta (4€) ja pidin sitä suhteellisen edullisena jopa tähän paikkaan. Mutta kun hän alkoi kaatamaan viskiä tietenkin ilman mittaa lasiin samalla tyylillä kuin valkoviiniä ja totesi “just tell me when” niin siinä kohtaa oli pakko nauraa ja totesin että “what!?” tiedustelin että eikö teillä ole jotakin mittaa tuohon annokseen? Ja hän totesi, että ei tiedä, joten sano sitten kun on hyvä. Baarimestari oli kerinnyt kaatamaan ainakin 16cl viskiä jo ennenkö kerkesin kunnolla reakoimaan, kun sanoin “stop” oli lasissa varmaan se 20cl jo, mutta minkäs teet? Ei auttanut kun kiltisti maksaa 4€ ja nauttia juoma ja pompata koneeseen.

Lento meni ok, mutta ilmeisesti koneen ruuma oli nielaissut minun erikoiskuvausjalasta pään, joten ihan täysin ongelmitta ei reissu loppunut, mutta hyvä näin, sillä jalka oli jo tämän reissun kuvaukset palvellut. Kentältä matka jatkui Joensuuhun autolla ja tälläkertaa ei tullut yhtään hiki, eka kerta sitten kahteen viikkoon. Tuntui kyllä hyvältä päästä välillä kotiin ja hiukan siedettävämpiin lämpötiloihin.

Lopullinen lista käymistämme paikoista on tässä:

Comojärvi, Milano, Gardajärvi-Torri Del Benaco, Venetsia, Ljubljana, Rovinj, Graz, Wien ja Budapest. Varsin kattava kierros, mutta alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna hiukan suppeampi. Emme olisi millään kerinneet tekemään alkuperäistä suunnitelmaaamme, mutta hyvä näin. Jos olisimme noudattaneet alkuperäistä reissusuunnitelmaa, varanneet hotelleja ja junalippuja etukäteen yms. olisi reissu mennyt pilalle jo ensimmäisen kolmen päivän aikana.

Suosittelemme tällaista matkustusmuotoa ja paikkoihin tutustumista erittäin lämpimästi. Ei tarvitse tietää mitään muuta kuin se että koska starttaa ja mihin suuntaan. Kaikki muu hoituu ikäänkuin itsestään. Hotellit löytyy aina paikanpäältä, ja jos vaikka sattus olemaan täyttä (mikä on kyllä todella harvinaista) on yöpyminen ulkona näillä keleillä mahdollista, mutta ryöstökohteena oleminen on tällöin hiukan todennäköisempää.

Kuvia ja videoita on editoitavana todella paljon, joten materiaalia tulee tänne sitä mukaan kun saan valmiiksi. Valoparta (Kari Kola) ja Saarikorpi.com (Rami Saarikorpi) Kiittävät kaikkia mielenkiinnosta ja seuraavaa reissua odotellessa…