[huge_it_share] HDR kuvaus ja F-lukutestausta - 360 Panorama

Tässä pikkuinen kirjoitus jossa testaan kahta eri linssiä isolla ja pienellä aukolla kuvatessa HDR kuvia. Linsseinä on Sigman 8mm ja Tamronin 28-300mm. Aukkoina kuvasarjoissa on F 3,5 ja F 22. Kamerana on Canon 5D mark II – täyden kennon perä. Kuvia kussakin HDR-sarjassa on 5.

  1. Ensimmäinen kuvasarja on kuvattu 8mm linssillä ja aukolla 22. Kuvasarja on -4, -2, 0, 2, 4 valotuksilla ja viimeinen, eli 6. kuva on HDR muunnos edellä olevista
  2. Toinen kuvasarja on kuvattu 8mm linssillä ja aukolla 3,5
  3. Kolmas kuvasarja on kuvattu 28mm linssillä ja aukolla 22
  4. Neljäs kuvasarja on kuvattu 28mm linssillä ja aukolla 3,5

Eroja noista pikkukuvista on hankalampi katsoa, mutta jos klikkaa kuvat suuremmaksi, erot ovat todella huomattavat. Suosittelen avaamaan esimerkiksi uuteen välilehteen nuo 28mm linssillä otetut HDR kuvat ja vertaamaan kuvia keskenään. Nämä vertailukuvat ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten iso ero syntyy lopulliseen kuvaan erilaisilla aukoilla kuvatessa.

Tyypillisesti potrettikuvissa pidetään pientä aukko-lukemaa ja maisemia kuvatessa suurempaa lukemaa. Nyrkkisääntönä olen pitänyt suunnilleen tällaista: mitä suurempi F-luku on sitä suurempi on tarkkuusalue kuvassa ja toisin päin. Ongelmallista suurilla F-lukemilla kuvaamisesta tekee se, että mitä suurempi lukema, sen pienempi on aukko, eli valon pääsy kennolle pienenee, jolloin valotusaika kuvatessa kasvaa ja tarvitaan kolmijalkoja tai muita apuvälineitä tukemaan kameraa. Ainahan tietysti voisi ottaa salaman avuksi, mutta itse en tykkää yhtään salaman tuomasta ”kuvantappo” fiiliksestä. Jos salamaa käytetään maltillisesti, joko heijastamalla välähdys katosta tai muualta, tai hidastamalla salamaa, on sen käyttö jo siedettävämpää, mutta en siltikään suosittele sitä jos vain olosuhteet antavat ottaa kuvan ilman ylimääräistä välähdystä. Studio- ja muut säädettävissä olevat lisävalot ovat sitten asia erikseen.

Jos yhdistetään kuvaamiseen HDR (High Dynamic Range) ei mielestäni voida salamaa tai muitakaan apuvaloja käyttää, ainakaan luontokuvia kuvattaessa. HDR-kuvauksella pyritään lopputuloksena kuvaan, joka vastaa ihmissilmän näkemää kuvaa kohteesta. Koska kamerat ovat rajoittuneempia kuin silmämme, on meidän kikkailtava laitteiden kanssa ja otettava erilaisilla asetuksilla useita otoksia ja koottava ne yhdeksi kuvaksi. Kun HDR-kuvien säädöissä mennään äärimmäisyyksiin tulee jo näyttöjen rajoittuneisuus vastaan. Tavallisilla kotikäyttöön tarkoitetuilla monitoreilla ei toistotehot riitä, jolloin joudutaan menemään kalliisiin, lähtöhinnaltaan n. 20.000€ maksaviin monitoreihin.

Aiheesta voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta palaan tähän vielä myöhemmin…

Scroll Up